17/01/2016 - Sanomalehti Kaleva

Sellutehdas on hyvä alusta biojalostukseen

Uuden vuoden alkaessa ja Pariisin ilmastokokouksen jälkeen on hyvä tarkastella, mihin biotaloudessa ollaan menossa, niin globaalisti kuin paikallisella tasolla.

Vuonna 2014 haaste biotaloudelle tuli USA:n liuskekaasun ja -öljyn vyörymisestä markkinoille, vuonna 2015 alhaisesta öljyn hinnasta, joka edesauttaa kansallista taloutta. Mutta tällaisesta reaktiivisesta kansantaloudesta pitäisi päästä luomaan uutta taloudellista toimintaa.

Pariisin ilmastokokouksessa maailman valtiot sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon ilmaston lämpeneminen alle kahdessa, jopa vain 1,5 asteessa. Päätöksen todellisia vaikutuksia biotalouteen on toistaiseksi vaikea kunnolla arvioida.

EU:n uudet energia- ja ilmastotavoitteet eivät ole enää kaikilta osin sitovia. Onkin riski, että käy kuten polkupyöräilyn kypäräpakossa – kun ei ole sanktioita (sitovuutta) usea ajaa ilman kypärää. EU:ssa on päättäjiä, puolueita ja valtioita, joiden omat intressit ajavat yhteisten intressien edelle. Suomen pitää olla tarkkana, ettei vain hoideta yhteistä hyvää muiden puolesta. Biotaloudessa kestäviä ratkaisuja ovat vain sellaiset, joilla on taloudelliset perusteet.

Uusi hallitus nosti biotalouden yhdeksi kärkihankkeeksi ja panostaa biotalouteen 300 miljoonaa euroa. On tärkeää, että biotalouteen halutaan satsata. Sisältö sen sijaan on aiheuttanut keskustelua ja kysymyksiäkin. Onko painopisteet biotaloudessa oikein valittu, miten uudet tuotemahdollisuudet tullaan ottamaan huomioon? Jollei mitään tee, mitään ei saavuteta.

Pohjois-Suomea ei voi syyttää passiivisuudesta. Pohjois-Pohjanmaa on tehnyt mielenkiintoisia avauksia muun muassa turpeen uusiin käyttömahdollisuuksiin, Lapissa Kemijärven biojalostamon esiselvitysvaihe on valmistunut ja Kainuussa on yhtiöitetty uuden biotuotetehtaan käynnistysvaihe. St1 Biofuels rakentaa Kajaaniin maailman ensimmäistä puuhun perustuvaa bioetanolilaitosta. Näissä kaikissa Pohjois-Suomella on mahdollisuus näyttää mallia muulle maailmalle.

Biotalouden murrosvaiheessa on analysoitava uusien biojalostamoiden tuotesuuntia. Suuren tuotantovolyymin sellutehtaat on tehty aikanaan paperiteollisuuden tarpeisiin ja ehdoilla, jonka takia valtikka onkin siirtynyt eteläisen pallonpuoliskon nopeakasvuisille istutusmetsäalueille ja lyhytkuituiseen puuhun perustuviin sellutehtaisiin.

Havukuidun osalta tarjontaa ei ole vain Suomesta ja Pohjoismaista. Alkavana vuonna syntyy uuttaa havusellukapasiteettia lähes miljoona tonnia, kun markkinan kysyntä kasvaa vain muutama satatuhatta tonnia vuodessa, joten uusia havusellutehtaita ei mahdu markkinoille määräänsä enempää.

Samaan aikaan eräät suuret havusellutuottajat, kuten Weyerhaeuser USA:ssa ilmoittaa, että he myyvät koko havuselluliiketoimintansa. Ehkä tässä on historian toistoa – kun 90-luvulla jenkit eivät investoineet paperivalmistukseen ja sulkivat tehtaita, pohjoismaisista yhtiöistä osa meni ja osti tehtaita laskevaan paperimarkkinaan ja hyvin negatiivisin taloudellisin seurauksin.

Havuselluinvestointeja perustellaan Suomessa myös sillä, että Kiina ja muut kehittyvät markkinat ”pyyhkivät Suomen havuselluteollisuuden nousuun”.

Olin kaksi vuotta aasialaisen metsäteollisuusjätin palveluksessa ja tuolloin rakennettiin puolen tusinaa uutta pehmopaperikonetta. Yksikään näistä ei ole perustunut kalliin havusellun käyttöön vaan valtaosin halvempaan lyhytkuituselluun. Jotkut pitävät lyhytkuituisen sellun laatutasoa riittämättömänä, mutta samaan aikaan Euroopan pehmoparikoneita ajetaan keräyskuidullakin, jonka laatutaso jää aina jälkeen neitseellisestä kuidusta.
Haasteen muodostaa myös Suomen korkea kustannustaso. Kuitupuun tehdashinta on maailman kalleimpia, vaikka kantohinta on linjassa kilpailijoiden kanssa. Tarvitaan uusia toimitapoja, jotta tehdashinta mahdollistaa uudet investoinnit kannattaviksi ja houkutteleviksi.

Havukuidun jalostukseen tarvitaan muutakin kuin perinteistä sellun valmistusta. Tarvitaan ketteriä, innovatiivisia ja erottuvia ratkaisuja, jotta kansainvälisessä metsäteollisuuden kilpailussa pärjätään. Saaga jättimäisistä sellutehtaista ei enää ole ainoa oikea ratkaisu, kun markkinatkaan eivät sitä tue. Maailmassa on vain yksi yli miljoonan tonnin havusellutehdas toiminnassa.

Sellunvalmistus on erinomainen perusprosessi biotuotteiden valmistukseen, jolloin puun eri komponentit saadaan tehokkaasti erotettua. Mutta ei pidä keskittyä bulkkituotteisiin, vaan suunnitella prosessit jo lähtökohtaisesti lisäarvoa tuottaviin jatkojalostuskohteisiin.

Koska uusien tuotteiden markkinat ovat vasta kehittymässä, jättikokoista tehdasta on erittäin haastava sovittaa uusiin biotuotetarpeisiin. Tärkeää on että puun eri aineosat saadaan kokonaisvaltaisesti hyödynnettyä ja mahdollisimman vähän siitä ohjautuu polttoon.

Biotaloudessa tarvitaan selkeä visio, jota kohti mennä.6 Jukka Kantola on DI, eMBA ja NC Partnering Oy:n toimitusjohtaja.

Jukka Kantola on DI, eMBA ja NC Partnering Oy:n toimitusjohtaja.
Julkaistu sanomalehti Kalevassa 17.1.2016.

Download article

Sellutehdas on hyvä alusta biojalostukseen (pdf, Finnish)

Latest News

Latest Tweets

Subscribe to our
Newsletter!

We regularly inform our readers about new trends and developments in the Bioeconomy. Subscription is free!

* indicates required